Well hello karma!

Morjens!

Se ois sitten sairaslomat pidetty. Voin kertoa että kolme kuukautta neljän seinän sisällä tekemättä MITÄÄN fyysistä alkaa hajottaa nuppia. Siihen päälle kaks uhmaikäistä kolmeveetä niin avot. Ei tiedä kaivaisko lusikalla silmät päästä vai työntäiskö sukkapuikot korviin. Tenniskyynärpää on hoidettu kaikin keinoin mitä tiedossa on ja kyllä, se on edelleen paskana. Mutta nyt kävi niin että pää ei enää kestä sitä sairaslomaa mitä käsi tarttis, joten viikonloppuna lävähti arki silmille. Melko napakasti lävähtikin, etten sanois. Siitä tässä seuraavassa.

Mistähän sitä lähtis. Meillä on eläinlääkärin siunauksella kokeiltu lypsää nyt muutama lehmä ns. maidosta maitoon. Eli kun se maidon tulo ei taho loppua ennen seuraavan vasikan syntymistä niin antaa sen lypsää vaan. Hommassa on hyvät ja huonot puolet. Hyvää on se, että se lehmä ei saa poikimahalvausta, koska ruokinta ei muutu missään vaiheessa. Huonoa taas se, että vasikka ei saa ternimaitoa, eli sitä on löydyttävä pakkasesta. Eka tällainen vasikka syntyi Humelille. Humelin kanssa meillä on sellainen viha-rakkaussuhde. Toisin sanoen kun Humeli on saanut vasikan pihalle, se tulee päälle niin että kalterit kolisee. En vieläkään mielelläni jää sen kanssa ahtaisiin väleihin vaikka asemalla rapsuttelu on tehnyt tehtävänsä, nykyään se jo oottaa onnessansa että vähän kaaputan korvan takaa... Mutta tää Humelin viimeinen vasikka. Sai asianmukaiset ternimaidot ja kaikki piti olla hyvin. Sitten alkoi juominen takuta. Ja lopulta sairaslomasta valtaosan tuurannut anoppi ilmotti että nyt lentää hanurista tavaraa ja huolella. Eikun eläinlääkäri paikalle, nesteet suoneen, letkulla nestettä mahaan, kipulääkkeet ja antibiootit (napatulehdus tuli kaupanpäällisenä). Kyllähän se pirulainen siitä tokeni, mutta se paskanäytteen tulos... TAAS rotavirus. Tai siis ilmeisesti se viimevuotinen, mistä tarinaa aiemmin täällä... Ei helkkari, koko navetta pestiin ja desinfioitiin kesällä, elikot oli viimestäkin vasikkaa myöden pihalla että karsinat sai kuivaa. Ja p***anmarjat. Kirjaimellisesti. No, eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Lauantaina menin sitten ekaa kertaa aamulla navetalle ihan hommiin asti ja ihmettelin aikani että onpa tullu pirusti vasikoita. Viimeisenä vielä perjantaina Laakerille syntynyt rääpäle. Sitten alottelin lypsyä ja mietin että niinjoo, nää vasikat on varmaan tullu näistä hiehoista, joita poiki mun sairasloman aikana vissiin kuus. Aattelin sitten että ei siltä lomittajalta ollu kyllä eilen vielä ainakaan kädet katki ja anoppikaan ei oo valitellu murtuneita luita että kai nää lypsämään pystyy. Vanhat jäärät mokomat tunnisti, tuli kaikki vuorotellen melkein monttuun kysymään että kai sä ny vieläkin sentään meitä rapsutat. Ja minähän rapsutin. Ja lomittajat kiittää kun ne ei liiku senttiäkään sieltä lypsyboksista ennenku on joku sanonu kauniita sanoja ja vähän otsasta kutittanu.... Siinä lypsyn edetessä arvuuttelin jalkapannoista mihin mikäkin lypsetään kunnes tuli vastaan taas yks näistä ekakertalaisista. Sen utareisiin oli suherrettu jotain omituista ja luin sitä lomittajan jättämää listaa läpi seitsemättä kertaa tajuamatta yhtään mikä piru tällä voi olla. Antibiootilla ei ollu kukaan, joten päätin että oli mikä oli niin tuuttaan nyt nää lypsimet kiinni. Ehdin ottaa rätillä kiinni ensimmäisestä vetimestä kun se piru monotti niin että valtaosa keuhkojen sisältämästä ilmasta tuli pihalle että heilahti. Siinä keräillessäni tuijotin sitä utaretta ja tajusin että joo, siinähän tosiaan on R -kirjain. R niinku rauta. Potukurauta. Potkun estäjä. Kummasti se oikolukua parantaa kun silmät meinaa pullahtaa päästä. Joku painejuttu varmaan.

Eilen sitten Ilo lakkas olemasta Iloinen. Sillä ei ollu ongelmaa lopettaa lypsämistä ennen seuraavaa vasikkaa. Yleensä huilia on se kuukausi-kaks, mutta Ilo otti ja päätti lopettaa sen maidon antamisen jo hyvissä ajoin helmikuussa kun "laskettu aika" on kesäkuussa. Mutta nyt Ilo päätti sitten lopettaa myös syömisen. Alko muuten muutama ei-niin-mukava ajatus pyöriä päässä vatsaan mädäntyneestä vasikasta sun muusta.... Mutta päätettiin kuitenkin päivystävän eläinlääkärin kanssa että katotaan kipulääkkeen ja pötsipotkun voimin ootella aamua. Tänään sitten eläinlääkäri, anoppi ja appiukko (oma käsi paskana, edelleen) kilpaa temus kestopuhaltumisesta kärsivälle Ilo paralle nestettä mahaan kun minä ja lapset vieressä lähinnä oltiin haitaksi. Kaikkien toimenpiteiden jälkeen anoppi lähti viemään tavaroita pois ja pysähty yhtäkkiä käytävälle.... Irmu oli tempassu tehä vasikan parteen. Irmun piti siis poikia viikon päästä. Ja se oli toinen näistä maidosta maitoon lypsetyistä. Aamullahan ihan ite lypsäsin Irmun enkä älynny mitään merkkiä tästä tapahtuvasta. No, eikun ternimaitoa sulamaan ja porukka poikimakarsinaan....

Nappi-parka.

Lähtiessäni aattelin että vaikuttaapas nää nyt täällä juottokarsinassa janoisilta nää vasikat. Laitoin porukan vapaajuotolle ja lähdin tekemään jotain, tarkotuksena kääntää asetukset kohta takaisin... No, unohtu ihan hetkiseksi se homma siinä ja seurauksena piti lähteä vähän ulkoiluttamaan itsensä palloksi juonutta Nappia, Napilla tuli vähän paha elämä.... Hupsista. Jos vaan nyt jatkais sairaslomaa vaikka kymmenellä vuodella näin alkuun.