Blogin pitäminen on aika tylsää jos sinne ei saa lisättyä kuvia. Päivitin nolla-taidoillani tän aataminaikaisen käyttöjärjestelmäni ja sen myötä Iphoto kieltäytyi yhteistyöstä. Nyt yhtäkkiä se vaan taas toimii, korjaantu ihestään ku Simosen Esun auto! (paikallinen sananlasku).Navetassa on ollu viime aikoina äksöniä ku Stockan ovilla. Ensinnäkin meillä on aloittanut työntekijä, ja vallan loistava sellainen. Miehen liitäessä maailmalla Riina pitää navetan ja elikot pystyssä. Meillä kävi aika tuuri että löytyi niin hyvä työntekijä kertaheitolla! Riina on ollut aiemmin parsinavetassa töissä ja koko asemalypsy oli suht vierasta. Toki lehmien liikuttelu aiheuttaa omat sekoilunsa ja vielä vieras tekniikka siihen päälle. Vähän se pistää naurattamaan kun tietää että Riina-parka tekee perässä kaikki samat mokat millä itse on aiheuttanut anopille harmaita hiuksia. Vertaillaan vaan Riinan kanssa että ollaan varmasti tehty samat mokat. Tällä hetkellä Riina johtaa kekseliäisyydessä 1-0, mutta perästä tullaan! Ei ole sentään vielä lypsänyt maitoja maahan, kuten allekirjoittanut on kuitenkin tehnyt jo KAHDESTI.
No, viime blogissa esitelty Lumin vasikka, jota myös Bambiksi kutsutaan, oli ekoina päivinään melkoinen Houdini. Tossa ylhäällä aamulla puoli seitsemältä puhelimeen pärähtänyt kuva. Tyyppi kun mahtuu joka raosta kun vaan vähän imasee ilmaa sisään.... Sittemmin Bambi (Namu) on saanut seurakseen Nuukan ja Nipan ja lakannut karkailemasta. Mutta en kyllä eläessäni ole nähnyt yhtä pientä ja söpöä vasikkaa.
 |
| Essu ja Jeppa sekoilee kevätauringossa |
Kaikki on sujunut tähän päivään saakka oikein mallikkaasti. Lehmät lypsää itse asiassa paremmin kuin pitkään aikaan ja tuntuvat olevan sangen onnellisia kaikin puolin. Meiltä on jopa lähtenyt ennätysmääriä maitoa ja sitä on juhlittu naapurilta varastetulla konjakilla. Ainoat mustat pilvet tuli tähän kuukauteen kun jouduin laittamaan kaksi lehmää teurasautoon. Tai ehkä lähinnä Juskin takia tällä kertaa tirautin parit itkut, niin mahtava ja helppo eläin kaikin puolin, mutta se pirun Aureus (utaretulehdus) ei vaan taittunut hoidoista huolimatta. Se on kyllä pakko kyllä sanoa että Jaffa, sinä saakelin muuli, en vaan pystynyt itkemään perään. Jaffalla oli vähän huonot lähdöt lypsylehmän hommaan. Se oli aivan järkyttävä persenaama siitä sekunnista kun sai ensimmäisen vasikkansa. Isäntä aitoi yli karsinan laitojen kun se tuli päälle ihan sukkana poikimisen jälkeen. Sitten alkoikin sen lypsyboksiin vetäminen. Työnnettiin ja äherrettiin ensin tunti, jonka jälkeen laitettiin sille naru kupoliin ja vedettiin noin toinen mokoma. Kun se lopulta sinne saatiin, se potki meikäläiseltä ilmat pihalle. Ja kun olin irrottamassa sitä naruriimua sen päästä, se luonnollisesti puski niin että mulla jäi käsi sen elikon ja sen lypsyboksin raudan väliin. Hetken aattelin että nyt muuten katkes luut, aivan järjetön kipu. Ja niin ajatteli isäntäkin varmaan ainakin huudosta päätellen. No, käsi tuli mustaksi ja voin kertoa että sen jälkeen ei juuri huumori irronnu sen lehmän kohdalla. Olin loppuun asti sen kanssa aivan ylivarovainen koska se oppi potkimaan ihan osuakseen. Yllättäen ainoastaan mua. Lomittajat sun muut sai lypsää ihan rauhassa mutta kun se meikäläisen naaman näki niin se nakkeli ensin niskojaan ja jos en sitä raudottanu ihan napakasti niin saletissa potkas. Kiusallaankaan se ei enää ensimmäisen tiineyden jälkeen menny kantavaksi. Kerran sille kokeiltiin jopa sellasta tukikierukkaa. En ollu paikalla kun sitä asennettiin mutta jälkeenpäin eläinlääkäri sanoi että kannattaa varmaan antaa jotain kylmää tohon isännän reiteen. Pelkäsin sitä kierukan poisotto -päivää ku ruttoa ja kun se vihdoin tuli, oli mulla jo loistava sotasuunnitelma. Lasken sen parteen lypsyn jälkeen ja "ohimennen" nyppään siitä narusta mikä sen toosasta roikkui. En ollu paikalla kun tätä härveliä asennettiin mutta aattelin että ei sinne nyt mitään viemärinaukasijaa mahdu. No perkule, siinä ohijuostessani otin sitten narusta kiinni ja nykäsin reippaasti. Naru lipes käsistä ja elikko tuijotti mua niin hurjana että meinasin valehtelematta laskea alleni. Sadasosasekunnissa mietin että pakko tää on uusia ja nopsaan koska jos toi ehtii kääntyä niin tulee ruumiita. Uus yritys ja se järkyttävän kokoinen lätkä tuli narun perässä. Fyi. Sitten juoksinki jo paskakäytävää pitkin minkä kintuista pääsin enkä taakseni kattonu. Mutta eipä tullu vasikkaa siitäkään riemusta.
 |
| Yrmy ja emäntä ihe. Jos tää lehmä joskus lakkaa lypsämästä, se saa muuttaa meidän yläkertaan ja nukkua sängyssä. |
