Operaatio navetan pesu

Tässä on ny ollu vähän hiljaiseloa syystä että on ollu melko helevetisti hommia. Jokasyksyinen, aina top 5 turhimmat hommat päällä maan - navetanpesu on alkanut. Hommahan alkaa siitä että alat siivota kaikkea vuodessa kertynyttä rojua ja tavaraa pois tieltä että mahtuis edes tekemään mitään. Sitten alat paskakolan kanssa hilata ylimääräisiä kuivikkeita lantakouruun koska kokemus on opettanu sen verran että mitä enemmän sitä irtosälää on, sitä enemmän sitä on myös silmissä. Kun on sitten saatu se vuoden parsimattojen alla ollut paskan ja turpeen sekotus hakattua käytännössä kirveellä irti, voi alkaa suunnitella sen painepesurin esiin kaivamista. Ja täähän ei oo mikään auton pesuun tarkotettu pikku pesuri vaan sellanen teollisuuskäyttöön tarkotettu mötkäle mitä ei jaksa edes yksinään liikuttaa. Ja kun siitä kahvasta painaa, meikäläisen kaikki 52 kiloa lentää joka kerta siitä paineesta pari askelta taaksepäin.

Mut eipä siinä, sit hommiin. Se varustushan on vähän samanlainen ku oisit lähdössä tekemään palottelusurmaa. Siementäjän essu, muovia ympäriinsä siis. Tässä vaiheessa mainittakoon että tässä hommassa on melko kiva jos ei oo ihan kolmen kympin helteet, mutta toisaalta tänä kesänä siitä ei tarttenu juuri murehtia. Siihen essun kaveriksi pitkävartiset kumihanskat. Silmille sellaset uimalasit. Sitten saa valita että haluaako pitää pelkkää pipoa vai laittaako vielä sadetakin ja hupun. Eka siivu olikin helppo, nuorison karsinat. Ne kun ei pääse paskantamaan seinään..  

Kattohan on myös hyvä huuhtasta samasa rytäkässä ja se se vasta on mukavaa kun sitä vettä tulee suihkuna niskaan. Siitä alaspäin alkaakin sitten se allekirjoittaneen mittainen paskakerros. Äkkiä ei uskois että vuosi sitten sekin seinä oli täysin puhdas. Muutaman asian oppii melko nopeasti. Ensinnäkin: Suu kiinni. Etenkin jos peset juomakuppia mistä tollanen pikku paineella latastu vesi tulee melko napakkaan vastapalloon. Jossain vaiheessa tosin sitä lehmän kuolaamaa vettä alkaa pitää hyvänä vaihteluna siihen jatkuvaan paskan makuun suussa. 

Parsimattojen pesu se on kans vekkulia hommaa. Kun herra tilanomistaja piipahti siinä kattomassa miten emännällä sujuu niin tuli ensimmäisenä noottia siitä miten ne liitoskohdat parsista pitäs pestä vähän paremmin että sais ne pultit kiristettyä. Joo, siihen kulmaan kun lasket vettä niin ei tartte muuten hetkeen hengittää kun kaikki se paska mitä sillä kolalla et saanu irti lentää suoraan pläsiin. Ikkunat on kans vekkulit. Väärä kulma ja taas on paskaa joka rako täynnä. Tässä vaiheessa viikkoa oon saanut taisteltua nyt vajaan puoli navettaa koska ne lehmät pitää lypsää siinä samassa navetassa joten pesulle jää aikaa päivittäin tasan lypsyjen väli. Plus erinäinen aika kun ruokintapöytä pitää vetää lastalla paskavedestä puhtaaksi kun niiden kantturoiden pitäs kuitenkin syödä siitä.


Ja sit se miksi tää on top 5 turhimmat hommat. Oletetaan nyt että tässä jouluun mennessä saan tän iisakin kirkon valmiiksi. Mitä tekee lehmät. Tulee joka ikinen päivä siihen saakka sisälle aidosti järkyttyneenä että joku perkele on vaihtanu meidän navetan! Siis sen mikä oli kotoisasti kahden metrin korkeudelle saakka paskassa on nyt oranssia seinää. ORANSSIA. Sitä pitää ensinnäkin joka ikisen pysähtyä ovelle taivastelemaan. Ja kun lehmä taivastelee, lentää välittömästi hätäpaska. Ja se hätäpaska on vähän samanlainen ku ihmiselläkin, olettaisin. Eli tulee vähintään samalla voimalla kun se pesuvesi sillä erotuksella että se ei todellakaan puhdista. Siinä sitten kun ne vajaa 30 eläintä on tullu sisälle ja jokainen on järkyttyny vuorollaan ja mielellään vielä eri kohdassa, toteat lypsyn päätteeksi että aivan stanan sama vaikka et ois koskaan koskenu pesuriin. Jotain vikaa mulla kyllä on päässä kun jollain sairaalla tavalla silti tykkään tällaisesta työstä missä kättensä jäljen näkee. Olkoonkin että se kestää sen vajaan varttitunnin. Mutta nyt koska olo on ku oisin ollu lämpimässä paskasuihkussa, koska periaatteessa olenkin, menen saunaan. Kiitos ja näkemiin.