Laidunkauden riemut

Kukkuu itelles

Kuten viime blogissa tuli intoiltua, koko navetta on työnnetty pihalle kuka mihinkin peltoon ja koiratarhaan. Niin, paitsi yks poikavasikka jonka vatsa ei oikein kestäny tuoretta ja Ilo, jonka pitäis poikia ihan näillä näppäimillä, tissit on ainakin sen näköiset että ne räjähtää just jos ei ilmesty joku niitä imemään. (Kuulostipa Ö-luokan eroottiselta novellilta).
Se on vaan kumma että joka vuosi löytyy muutama joita se ulkona aitauksessa hengaaminen ei kiinnosta pätkääkään. On syömistä, on seuraa, on vettä, on katos ja joku kantaa vielä jumaliste jauhot nenän eteen. Että pitäs olla aika paljon kivempaa kun sisällä karsinassa. Mut ei. Kun sieltä on aina jonkun pungettava pihalle. Tässä on nyt vissiin neljäs päivä kun porukka on omissa aitauksissaan ja tasan neljäs päivä putkeen kun tota nuorisoa tungetaan takasin niihin aitauksiin. Eilen yks nutipää oli tullu jostain raosta pihalle ja päätti ihan kylmän viileesti suunnata biitsille. Oottelin että varmaan kaivaa kohta bikinit jostain ja vetää oikoseks tohon hiekkakasaan tai laittaa arskat päähän ja lähtee bisselle tolla veneellä.
  Kun siinä sitten kahden 3-vuotiaan, anopin ja appiukon avustuksella meinattiin vähän että sinne ei ois ihan pakko paskoa missä kaikki käy uimassa, se juoksi mielenosoituksellisesti suoraan langoista läpi omalle laitumellensa. Ja appiukko kiroili taas hampaiden välistä niinku sillä on tapana kun elikot heittäytyy idiooteiksi. Eikun sitten aitoja korjaamaan. Nerokkaimman hetkeni vähään aikaan koin kun sitten langat solmittuani hain testerin tarkoituksena kattoa että se virta varmasti kulkee. No, ei kulkenu. Anoppi huikkas että taitaa olla tossa paimenessa ne rautalangat vähän vinksallaan sen läpijuoksun jäljiltä. Eikun sinne ja jumankauta kaksin käsin kiinni siitä rautalangasta mikä lähtee siitä paimenesta. 5,4 volttia suoraan näpeille. Hemmetin hyvä että permanentti on tulossa muotiin, ei meinaan montaa kertaa tartte kokeilla kun alkaa tukka kihartua.

 Seuraava apina pysyi kyllä omalla laitumella, mutta säikähti koiraa (joka juoksee noiden "tiipiin" ohi noin 40 kertaa päivässä mut ilmeisesti nyt vaan jotenkin yllätti tän järjen jättiläisen) ja mitä tekee vasikka. Juoksee kylmän viileesti ton pressun läpi. Siis mikä pirun idea, kysyn vaan? Ovi oli keskimäärin siinä ihan nenän edessä, mut kaveri painaa seinästä läpi. Jotenkin siinä hetkessä toivoin että se ois ollu betonia, olis edes jotain jääny käteen vasikalle siitä reissusta.... Tossa kuvassa se ei oo kuollu eikä halvaantunu törmäyksestä vaan nukkuu täyttä unta aikaansaannoksensa vieressä. Vannon että se ihan kettuillessaan nyt joka välissä makaa perse tuolla sisäpuolella ja etupää ulkopuolella. Ihan sen näkösenä että tähän nyt vaan tartti toisenkin uloskäynnin. Mahtaa kohta olla eri mieltä kun kohta on +13 ja vettä sataa vaakatasossa.

No, sitten tähän aamuun. Noi ns. rantahaan vasikat oli osa jo eilen mikä missäkin aamulla, suurin osa kuitenkin lehmien mukana laitumella. Saatiin ne siitä lehmien kanssa suht sujuvasti ensin navetalle ja siitä omalle laitumellensa, mutta tänä aamuna ne oli uusinu tempauksensa ja ottanu kaks viimestäkin kaveria mukaan karkureissulle. Mistään ei oo aidat rikki eli ilmeisesti nää oman elämänsä Thelma ja Louise tykkää harrastaa kiipeilyä ja punkee itsensä ulkoruokintapöydän kautta karkuun. No mikäs siinä, onhan tossa ruokintapöydällä hemmetin kiva juosta ees taas ja mielellään tehdä siihen vielä ensin ripulit ja sitten vetää pari salkowia kun ei sorkka pidä siinä paskan liukastamalla käytävällä. Terkkuja vaan isännälle kun oot nyt tulossa oikein kahdeksi päiväksi kotiin että tiedät mitä pääset tekemään. Perhe ja noi kolme vatipäätä onnittelee lämpimästi.

Jotenkin kiva kyllä että on edes yksi järkevä uusi ulkoilija. Se on Kirsikka, joka muutti meille lopettavalta maitotilalta. Kolmitissinä ei ois voinu mennä robottinavettaan ja kun eläinkauppa ei kulje mihinkään suuntaan niin teuraaksihan se reppana ois päätynyt. Joten yllättäen aktivisti-Rajala otti pikku Kirsikan tänne kaikkien muiden lemmikkien seuraan. Isäntä vihjaili jotain maitotilan muuttamisesta kotieläinpihaksi, en ymmärrä mihin puhuja pyrkii. Kirsikka on parsinavetasta, joten ulkoilu on ollut vähäisenlaista jo pidemmän aikaa.

Kirsikka

Olikin Kirsikka -paralle melkonen mullistus kun päästettiin se trailerista suoraan laitumelle. Pari napsua se otti aidoista mutta sopeutui niihin yllättävän nopeesti. Pari kertaa jouduttiin Riinan kanssa sitä ohjailemaan navettaan ja takasin, mutta nyt se jo osaa kulkea hienosti porukan mukana ja ottaa jo melkosia iloloikkiakin. Ah, onnea. En tiedä arvostaisko äitivainaa että aloin kutsua sitä äitini mukaan Kirstiksi. Jotenkin paljon samaa, vähän suurehkot korvat, sellanen jännittäjätyyppi ja isossa porukassa vähän pahoillaan että on olemassa. Ja siis kaikki tämä puhtaasti rakkaudella. Isivainaa kutsui äitiäni Nasuksi. Lukivat joskus niitä ikivanhoja Nalle Puh-kirjoja ja isi tapasi aina sanoa että äidinkin korvat alkaa täristä kun sitä jännittää :)