Hupsista ***tana!

Maatilan joulu. Sehän on sellanen joulu että aamulla herätään sianpieremän aikaan navetalle että voitais mennä illalla vähän aikasemmin että päästäis saunaan ja syömään ja nukkumaan suht ajoissa että jaksaa taas aamulla herätä navetalle. Ja se väliaika stressataan niin pirusti kun ei oo ehtiny tekemään mitään. Itellähän tässä on ollu melko erilaiset kaks joulua, viime jouluaaton teki lomittaja ja tänä jouluna navetalla kävi anoppi - koska sairasloma. Oon siis jälleen kerran sairaslomalla. 12.1. saakka pitäis taas kestää neljän seinän sisällä koska tällä tenniskyynärpää -kädellä ei saa tehdä mitään. Kukahan kertois sen kahdelle vajaa 3-veelle? Ne hokee vieläkin että "Äiti ei saa kantaa mut äiti voi nostaa" "Äiti tuli kotiin sairaalasta" ja "Minuu itketti kun äiti oli sairaalassa", kiitos sen edellisen sairaalareissun. Nyt ollaan taas puolkuntoisena. Mutta eipä tässä, johan mä ehdin kolme päivää painaa navetalla ihan olan takaa!

Au.

Se viime tekstissä mainittu jalkapotilas Ilo. Hain sille päivystävältä sunnuntaina pistettävän kipulääkkeen kun urpo eläin ei tajua omaa parastaan ja syö sitä kipulääkeannostansa valkuaisen seassa kuten normaali ahne lehmä tekee. Iltanavetalla sitten lähdin rempseesti neulomaan sitä satsia elikkoon. Tää piikki piti pistää nahan alle, eli otetaan näppärästi karsinassa mouhkaavan elikon kaulanahasta kolmella sormella kiinni, jolloin siihen jää "kolmio". Sitten työnnetään neula sormien alta sinne ihon alle, jolloin se ei osu lihakseen, eikä tule läpi toiselta puolelta. Tässä siis mitä teoriassa PITI tapahtua. Oonkin jo oottanut millon tässä sattuu Juhaa leukaan. Mies nojas karsinassa päästään kiinni olevaan temuavaan lehmään ettei se olis runtannu mua sinne laitaan. Aattelin että hoidetaas tää ny nopsaan pois päiväjärjestyksestä kun tuntuu että yleensä niin rauhallinen rouva on vähän kettuuntunu saamastaan kohtelusta.... Löin neulan sisään ja puristin mäntää. Ihan ensin se neula jäi sinne sisään ja kipulääke lensi kaaressa karvoihin. No, eikun uutta yritystä, neula pois ja takas kiinni ruiskuun ja taas nykimään sitä nahkaa. Tässä vaiheessahan Ilo jo tiesi että toi akka aatteli viettää iltansa tässä akupunktion merkeissä ja pisti hanttiin ihan kunnolla. Lopulta sit sain mielestäni ihan ok otteen siitä kireestä kaulanahasta ja löin neulan sisään. Samalla sekunnilla jouduin laskemaan aika kovaan ääneen aika monta kirosanaa, tajusin meinaan suht nopsaan että se neula on kyllä siellä nahkan alla. Ihan mun oman nahkan. Toki tässä vaiheessa hygienian taso oli jo jonkin verran laskenu, olihan se neula käyny jo sen lehmän sisällä kertaalleen ja tääkin tuli jotenkin kummasti sen nahkan läpi mun sormeen. Ja kuten kuvasta näkyy, kädetkin alkoi olla suht tanakassa paskassa. No, viimesellä sain sen piikin siihen elikkoon ja pääsin tarkastamaan vahingot. Verta tuli yllättävän paljon koska se neulahan on vähän eri paksuusluokka kun normaalisti verensokeria ihmiseltä mitattaessa. Mut hei, kyynärpäähän ei sattunu koko yönä!

Seuraavana päivänä Ilon tarkasti sekä sorkkahoitaja että eläinlääkäri, eikä kukaan löydä siitä eläimestä mitään vikaa. Ihan kiva. Jos se ei kohta ala kävellä niin menee elämä hankalaksi, ja pakkohan sitä johonkin on koskea... Mysteeri. Toivottavasti se syy selviää, en aio tätä(kään) elikkoa kyllä autoon laittaa.

Riittävän kypsä perunalaatikko

Muuten joulu sujuikin sitte tavallisissa merkeissä, poltin tietenkin perunalaatikon. Toissa jouluna vein lanttulaatikon ulos vain huomatakseni pian että sen päältä oli lentänyt folio hittoon ja rännistä tuli solkenaan vettä suoraan vuokaan. Melko eksoottinen maku oli laatikossa. Ja koska kyynärpään takia en saanu tänä jouluna siivota, mies joutui imuroimaan. Sain siitä melko sadistista tyydytystä.  

Hyvää Joulua ja parempaa Uutta Vuotta! 

Tässä on ny ollu vähän kaikenlaista.

Sininen hetki

Joopa joo. Mistähän sitä alottais. Kolmen viikon sairasloma päättyi - vaan alkaakseen kohta uudestaan. Umpisuolen räjähdys aiheutti tietysti myös tenniskyynärpään pakkolevon. Ja siitähän se EI tykännyt, vaikka äkkiä olis luullut että lepo on hyvästä. Ensimmäiset päivät navetalla oli kirjaimellisesti tuskaa. Luonnollisesti myös lehmät levis täysin käsiin kun emäntä pääsi takas tontille. Otin Häröä lypsylle ja huomasin saman tien että nyt ei oo kyllä kaikki hyvin. Onhan se normaalistikin laiska. Siis todella laiska. Mutta nyt se oli kuin tikku siinä itessään. Ja syykin selvis hyvin nopeasti, oikea etuneljännes (eli utareessa oikea etutissi) oli tulikuuma ja aivan pallo. Mittari hanuriin kerto aika karua kieltä, 39,6. Joo. Lauantai. Päivystystaksa. Mites muuten. Mutta eipä se kuume jätä paljon arvailujen varaan, joten soittoa eläinlääkäriin. No, saapa samalla kattoa Iltan vasikan silmän, siinä oli joku omituinen läiskä.... Ja lypsyä uudestaan harjoitellessa sit löyty vielä yks mätäpaise lisää (Justiinallahan on siis vetimessä mätäpaise, nam.), Keldan utareen ja takajalan välissä oli aika kuvottavan näköinen patti joka valu jotain oksennuksen näköistä ja hajuista tavaraa. Että pakkasta ois kiva saada pikkuhiljaa. Ja samanlaista tavaraa muuten tuli siitä Härön tulehtuneesta tissistäkin. Eläinlääkäri epäili pyogenes-nimistä bakteeria ja osui luonnollisesti oikeaan. Eli se neljännes on mennyttä sitten ihan lopullisesti. Kiva. No, Härö(kin) sattuu olemaan allekirjoittaneelle suht rakas, joten olkoon sitten kolmitissi. Härö pääsi jopa viimeiseen Kotivinkkiin, jossa oli allekirjoittaneesta oikein juttu! 

Tilapäinen varapoikimakarsina. T. Tahdon 200-neliötä lisää tilaa. 

No, Iltan vasikan silmä oli ilmeisesti saanut jonkun osuman mutta parantunut jo itsestään, että jotain positiivista. Torstaina sit huomasin että Ilo kävelee ihan järkyttävän huonosti. Sorkat tulikuumat ja koko eläin näytti siltä ettei se olis halunnut astua takajaloilleen ollenkaan. Onneks eläinlääkäri oli tulossa jo ku tilauksesta nupouttamaan Iltan ja Justiinan vasikat, joten samaan rahaan pääsi tekemään sitten diagnoosia Ilosta. Meillä ei oo KOSKAAN ollut mitään sorkkaongelmia. Ja täällä on sentään ollu lehmiä sellaset sata vuotta. Jotenkin pessimistiä ei yllätä että kaikki maailman sairaudet on nyt sit ollu tän kahden vuoden aikana kun ollaan ton miehen kans koitettu tätä tilaa pitää pystyssä. Ilo sai kipulääkekuurin ja maanantaina jos (lue: KUN) pelkkä kipulääke ei auta, pitää laittaa sekin antibiootille. Ja taas on maitoa enemmän pihalla ämpäreissä kun tankissa. Hiphei.

Nyt tässä on sitten ooteltu tuomiota kädestä. Eilen sairaalasta soitettiin, että siihen laitetaan maanantaina sellanen BRB-pistos. Laskimosuonesta otetaan verta, siitä seulotaan verihiutaleet ja ne neulotaan sitten tähän tulehtuneeseen kyynärpäähän. Kuulostaa todella kivalta ja kivuttomalta toimenpiteeltä! Ja mikä kivointa, saa taas maata kolme viikkoa sisällä tekemättä mitään. Ai että kun tää makaaminen ei yhtään ala tympiä.

Viime päivien vakionäkymä

Tässä välissä on nyt ehtinyt syntyä jo kaks vasikkaakin lisää. Lettu-hieho poiki lomittajan aikana komeen sonnipojan, onneks virka-aikaan. Oli meinaan sen verran kokoa että piti vähän jaloista nykästä että tuli pihalle. Lomittaja oli tehnyt erinomaista esityötä Letun kanssa, ja se on todella helppo lypsää. Ja tulee kiltisti boksiin, paremmin ku moni muu vanha jäärä... Juski poiki heti perään maailman suloisimman tyttövasikan. Niistä pienistä vasikoista ja vanhoista lehmäkavereista se on riemu nyt revittävä kun tuntuu että joka kerta kun oven avaa niin joku sairastuu.

Maanantaina sitten piikille ja katotaan kauanko se sairasloma jatkuu. En oo muuten koko 20-vuotisen työhistoriani aikana ollu yhtä paljon sairaslomalla kun kuluneen puolen vuoden aikana. Kannattaa tosiaan näin keski-ikäisenä alottaa tää fyysinen työ. Jos jossain tori.fi:ssä ois joku parikymppisen kroppa myytävänä niin olen kiinnostunut.

Mun vanhukset tuli maalle lomalle <3