Tässä on ny ollu vähän kaikenlaista.

Sininen hetki

Joopa joo. Mistähän sitä alottais. Kolmen viikon sairasloma päättyi - vaan alkaakseen kohta uudestaan. Umpisuolen räjähdys aiheutti tietysti myös tenniskyynärpään pakkolevon. Ja siitähän se EI tykännyt, vaikka äkkiä olis luullut että lepo on hyvästä. Ensimmäiset päivät navetalla oli kirjaimellisesti tuskaa. Luonnollisesti myös lehmät levis täysin käsiin kun emäntä pääsi takas tontille. Otin Häröä lypsylle ja huomasin saman tien että nyt ei oo kyllä kaikki hyvin. Onhan se normaalistikin laiska. Siis todella laiska. Mutta nyt se oli kuin tikku siinä itessään. Ja syykin selvis hyvin nopeasti, oikea etuneljännes (eli utareessa oikea etutissi) oli tulikuuma ja aivan pallo. Mittari hanuriin kerto aika karua kieltä, 39,6. Joo. Lauantai. Päivystystaksa. Mites muuten. Mutta eipä se kuume jätä paljon arvailujen varaan, joten soittoa eläinlääkäriin. No, saapa samalla kattoa Iltan vasikan silmän, siinä oli joku omituinen läiskä.... Ja lypsyä uudestaan harjoitellessa sit löyty vielä yks mätäpaise lisää (Justiinallahan on siis vetimessä mätäpaise, nam.), Keldan utareen ja takajalan välissä oli aika kuvottavan näköinen patti joka valu jotain oksennuksen näköistä ja hajuista tavaraa. Että pakkasta ois kiva saada pikkuhiljaa. Ja samanlaista tavaraa muuten tuli siitä Härön tulehtuneesta tissistäkin. Eläinlääkäri epäili pyogenes-nimistä bakteeria ja osui luonnollisesti oikeaan. Eli se neljännes on mennyttä sitten ihan lopullisesti. Kiva. No, Härö(kin) sattuu olemaan allekirjoittaneelle suht rakas, joten olkoon sitten kolmitissi. Härö pääsi jopa viimeiseen Kotivinkkiin, jossa oli allekirjoittaneesta oikein juttu! 

Tilapäinen varapoikimakarsina. T. Tahdon 200-neliötä lisää tilaa. 

No, Iltan vasikan silmä oli ilmeisesti saanut jonkun osuman mutta parantunut jo itsestään, että jotain positiivista. Torstaina sit huomasin että Ilo kävelee ihan järkyttävän huonosti. Sorkat tulikuumat ja koko eläin näytti siltä ettei se olis halunnut astua takajaloilleen ollenkaan. Onneks eläinlääkäri oli tulossa jo ku tilauksesta nupouttamaan Iltan ja Justiinan vasikat, joten samaan rahaan pääsi tekemään sitten diagnoosia Ilosta. Meillä ei oo KOSKAAN ollut mitään sorkkaongelmia. Ja täällä on sentään ollu lehmiä sellaset sata vuotta. Jotenkin pessimistiä ei yllätä että kaikki maailman sairaudet on nyt sit ollu tän kahden vuoden aikana kun ollaan ton miehen kans koitettu tätä tilaa pitää pystyssä. Ilo sai kipulääkekuurin ja maanantaina jos (lue: KUN) pelkkä kipulääke ei auta, pitää laittaa sekin antibiootille. Ja taas on maitoa enemmän pihalla ämpäreissä kun tankissa. Hiphei.

Nyt tässä on sitten ooteltu tuomiota kädestä. Eilen sairaalasta soitettiin, että siihen laitetaan maanantaina sellanen BRB-pistos. Laskimosuonesta otetaan verta, siitä seulotaan verihiutaleet ja ne neulotaan sitten tähän tulehtuneeseen kyynärpäähän. Kuulostaa todella kivalta ja kivuttomalta toimenpiteeltä! Ja mikä kivointa, saa taas maata kolme viikkoa sisällä tekemättä mitään. Ai että kun tää makaaminen ei yhtään ala tympiä.

Viime päivien vakionäkymä

Tässä välissä on nyt ehtinyt syntyä jo kaks vasikkaakin lisää. Lettu-hieho poiki lomittajan aikana komeen sonnipojan, onneks virka-aikaan. Oli meinaan sen verran kokoa että piti vähän jaloista nykästä että tuli pihalle. Lomittaja oli tehnyt erinomaista esityötä Letun kanssa, ja se on todella helppo lypsää. Ja tulee kiltisti boksiin, paremmin ku moni muu vanha jäärä... Juski poiki heti perään maailman suloisimman tyttövasikan. Niistä pienistä vasikoista ja vanhoista lehmäkavereista se on riemu nyt revittävä kun tuntuu että joka kerta kun oven avaa niin joku sairastuu.

Maanantaina sitten piikille ja katotaan kauanko se sairasloma jatkuu. En oo muuten koko 20-vuotisen työhistoriani aikana ollu yhtä paljon sairaslomalla kun kuluneen puolen vuoden aikana. Kannattaa tosiaan näin keski-ikäisenä alottaa tää fyysinen työ. Jos jossain tori.fi:ssä ois joku parikymppisen kroppa myytävänä niin olen kiinnostunut.

Mun vanhukset tuli maalle lomalle <3