Että ei näin.

Lypsin sitten maidot viemäriin. Eikä ollu vasta kun kolmas kerta. Sitä tuntee itsensä kyllä melko viisaaksi kun kävelet maitohuoneeseen lypsyn jälkeen ja tankissa palaa valoja ku joulukuusessa kun eihän se nyt tyhjänä jäähdytä.. Ja toteat että noniin. Tankin alahana on auki, eli maidot on valunu tankin kautta suoraan siihen alla olevaan viemäriin. Sellanen reilu sata litraa maitoa. Suoraan siitä lattiakaivosta lantalaan. Tee työtä jolla on tarkoitus. Puhumattakaan pienestä rahallisesta tappiosta kun muutenkaan kuukausittaisella maitotilillä ei juuri juhlita. Tällä kertaa olin sentään muistanu kääntää sen hanan kiinni, mutta en ollu varmistanu että se naksahtaa sellasen mikroskooppisen pienen tapin taakse eikä pääse siitä enää aukeamaan. Se muuten valvottaa ihan kivasti seuraavankin yön kun miettii paljonko siihen mokaan meni rahaa. No, enpä tappanut yhtään eläintä tällä viikolla. On kai sekin jotain.

Söpöläinen nukkuu

Maisa (siitä tuli ny Maisa!) kasvaa ja reipastuu. On jo siirtynyt sen pari viikkoa aiemmin syntyneen pojan kaveriksi, koska sen taas piti luopua isoveljensä seurasta. Ne imeskeli toistensa... No... Piliä. Yyh. Niin että sen isomman pili tosiaan tulehtui. Nää kaks sen sijaan opi onneks hienosti yhteen eikä kukaan ime muuta ku tuttisankoa. Iltakin otti onneks vierotuksen rennosti eikä juurikaan huudellu vasikkansa perään. Yritin jopa saada sitä vielä yhdeksi yöksi samaan karsinaan, mutta se meni ennemmin muiden kanssa syömään. Maisallakaan ei juuri ehtiny ikävä tulla kun sai heti seuraa.

Lehmät kävi tänään tapansa mukaan ulkoilemassa mutta kai ne säikähti tota outoa marraskuista valoilmiötä niin paljon että juoksivat jonossa takas sisälle. Päivät ne saa kyllä mun puolesta liikkua vapaasti ulkona ja sisällä niin kauan kun ei tuu mitään tappojäätikköä...

No, ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!