Jokaisessa työssä on ne varjopuolet vai miten se meni....

Kevät navetan ikkunan takaa

Näin tuolla yhdessä Facebook -ryhmässä joku aika sitten loistavan tatuoinnin. Joku oli ottanut älyttömän hienon lehmän naaman olkapäähän ja siihen kauniin tekstin ympärille: "On tämä perkele homma". Joku varmaan kutsuis tätä ihan normaaliksi maitotilan arjeksi. Aiheuttaa vaan tälle kädettömälle emännälle vähän sydämentykytyksiä ja yövalvomisia.... Mutta positiivisissa uutisissa: Poikimahalvauksen saanut Jeppa päätti päivän ja yön maattuaan ottaa ja nousta! Toki ainoastaan saadakseen siitä makaamisesta colibakteerin. Sehän on sellanen pirulainen mihin antibioottia ei anneta, ainut lääke on tiheä lypsy ja särkylääke ja silti elikosta saattaa lähteä henki. Kyllähän mä niitä labratuloksia tuijotin mutta ajattelin että varmaan se oli vaan joku ulkopuolelta tullu pöpö kun jouduin sen halvauksen pelossa lypsämään karsinassa ja se meininki ei ehkä ollu ihan niin hygieenistä. Kunnes sitten isäntä sanoi kun sitä ääneen mietin että tosiaan joo, se ei kyllä oikein syöny vaikka jaoin tuoreen appeen etteen. Tosiaan joo! Nyt tuli mieleen ilmottaa? Kello oli kaheksan illalla (tottakai) ja sauna lämpemässä ja pennut iltavillissä. Eikun navettaan työntämään kuumemittaria hanuriin vain saadakseen tauluun lukemat 40,7. Näin. Ketovet-varasto tietenkin lopussa joten päivystävä eläinlääkäri paikalle. Lekurin kaveriksi pistin kyllä kylmän viileesti isännän, jos ei tajua ajoissa sanoa että lehmälle ei ruoka maistu niin saa kyllä hoitaa seurauksetkin.

Anteeks inhorealismi. Mut ton näköseksi
menee kun kusee ja paskoo noihin koko yön
ja koittaa hännällä huitoa sitä klönttiä irti...

Kyllähän se Jeppa siitäkin vaan taas tokeni. Seuraavana aamuna tosin odotti melkoinen näky kun jälkeisistä loputkin roikkui puolessa matkassa takajalkoja. Jotenkin sen olo näytti sen verran hankalalta että jotain oli tehtävä. Jo siinä metrin päässä tajusin että tosiaan tää tavara on ollut jonkun aikaa tossa tulossa ja siellä lehmän sisälläkin se kuollut kudos alkaa aika nopsaan tahtiin mennä melko metkan hajuiseksi. Mun tosi harvoin tekee pahaa mikään haju ja yrjöäkään en oo koskaan saanut aikaseksi sormia kurkkuun työntämällä. Mutta nyt ainaki tiedän mitä seuraavana krapula-aamuna teen jos se oksu ei muuten tule. Ei jumaliste. Se hajumuuri löi naamaan aikamoisella voimalla mutta reippaasti nykimään vaan hengitystä pidättäen. Onneksi se kalman hajuinen klöntti tippui lattialle ennenku emännästä taju lähti, mutta ei siinä kyllä enää ollut mitään tehtävissä kun se vähäinen aamiainen mitä olin syöny tuli samalla vauhdilla paskakouruun. Onko kellään tietoa mistä sais ostettua sitä rasvaa mitä ne elokuvissa aina laittaa nenän alle ruumishuoneella? Olen kiinnostunut. Jotenki se ajatus Cruisen Tompasta ja hänen fiksaatiostaan syödä lapsensa istukka ei parantanut jännästi kuplivaa mahaa.

Usein mietin ihan oikeesti että on tää vaan aika kivaa hommaa ja oon onnekas että saan tehdä työtä mistä tykkään. Tää ei ollu yks niistä päivistä.