Lyhyestä virsi (ja blogi) kaunis.

Käytiin sitten oikein lomalla! Maanantaina tuupattiin parin mutkan kautta Etelä-Pohojammaalle allekirjoittaneen mummolaan ja lauantaina takasin. Sillä välin taloa pystyssä pitäneet Riina ja anoppi olivat selvinneet kaikista välikohtauksista ihan hienosti, mitä nyt kerran ne pirun rantahaan vasikat oli taas karannu ja kerran en pikkuserkusten kiljuessa falsetissa ollu kuullu siementäjän lähestymissoittoa. Mutta reipasotteinen siementäjä oli saanu ihan itse homman hoidettua joten ei hätää. Mutta kappas kun sunnuntai koitti ja lompsin takasin navettaan niin jo vaan tapahtuu. Just laitoin Riinalle huomiselle työpäivälle seuraavanlaiset terveiset: "Tervetuloa töihin. Ryssin sen Lumin siemennyksen jonka kiimaa oot kytänny ku kuuta nousevaa. Musta sunnuntaina ei ollut ihan oikea hetki joten odotin tähän päivään. Tänään sen toosa oli kuiva ku Sahara, joten peruin siementäjän. Ja Kirsikka, kyllä, se sun ehdoton lemppari ja silmäterä, tekee sen vasikan todennäköisesti ens yönä peltoon. Junttasin sen kolmen ketjun taakse ja kun pääsin paskakolan kanssa paikalle, ketjut oli paikallaan ja Kirsikka viipotti häntä soihtuna kohti laidunta limat toosasta roikkuen. Ja Herban etunen työntää sellasta kuraa pihalle että ei mitään asiaa tankille. Kyllä, tiedän että lähtiessäsi se oli tankilla. Ja mainitsinko jo että Justiina varmaan mätänee tonne peltoon koska en saa sen jostain ihmeen risusta hankkimia haavoja umpeen? Soittele aamulla kun haluat hakea vasikan pellolta, tuun kottikärryjen kanssa kaveriksi."

Mutta Pohjanmaa oli kaunis, kuten aina.