Lomaalomalomalomalomalomalomaaloma

Saku Sammakko tuli kylään

Oikein kolme päivää! No, kaksi ja puoli, koska lomittaja perehdytetään aina töihinsä vaikka mitään erikoista ei olisikaan. Eli seuraavat kaksi aamua saisin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa! Ei tartte olla kummoinenkaan ennustaja kun voi jo tässä vaiheessa sanoa että tuo ei-niin-hyvillä unenlahjoilla siunattu lapsi herää satavarmasti viimeistään kuudelta molempina aamuina.

Nää maatilan lomat on melko harvinaisia. Just mietin että meidän perheen viikonloppu on sillon ku sataa. Lypsyt ja eläimet hoidetaan toki, mutta miestä näkyy käytännössä ainoastaan sateella päivisin sisällä. Sillon maatalossa vietetään sitä perheaikaa, mikä normaalissa perheessä kai on just viikonloppuisin. Ja sillonkin tietenkin 10-16 välisenä aikana, koska aamut ja illat kuluu navetassa. Tällä hetkellä meillä on onni olla lomitusrenkaassa, koska alle 3-vuotiaasta lapsesta saa tuettua (toki siis maksullista) lomitusta. Keväällä sekin riemu loppuu kun kaksoset täyttää kolme ja lomituksesta tulee niin pirullisen kallista ettei siihen ole normaalilla maitotilallisella varaa. Eli palaamme ruotuun: 26 päivää lomaa/vuosi. Meillä on sentään vielä anoppi, armas mentorini tällä alalla, joka tekee aamunavetat silloin kun lapsi ei ole nukkunut koko yönä tai koko porukka on oksentanu joka pöntön täyteen. Ei muuten ole kaikilla samaa onnea, eikä ole ollut anopillakaan. Ei voi soittaa aamulla navettaan että "Sori lehmät, nyt ei pääse lypsämään eikä ruokkimaan kun ei pysy pystyssä." Aina kannattaa vaan toivoa että kaikki ei sairastu yhtä aikaa. Anoppi on tainnu olla kerran niin kipeä että armas mieheni ja appiukkoni yksissä tuumin hoitivat lehmät. Tarina kertoo että iltanavetta alkoi periaatteessa siitä mihin aamunavetta loppui. Ei siitä enempiä kannata vissiin kyselläkään....

Marraskuu on aika inhimillisen lämmin ja lehmät on saaneet ulkoilla mielensä mukaan. Aamulla portit auki ja tulkoot sisälle kun siltä tuntuu. Yleensä aamupäiväunet nukutaan pihalla ja sitten ne palaa jonossa sisälle syömään ja unia jatkamaan. Eilen oli extremeä kun päästin ne rantahakaan, useimmat näistä ei oo vasikkavuosien jälkeen tässä tarhassa käyneet. Ja sen kyllä huomas. Oli päässy unohtumaan että on tullu muutama sata kiloa lisää painoa + isot tissit sitten niiden vuosien. Kaverit yritti ketterästi loikkia rantakivikossa ja minä kiljuin kakaroiden kanssa yhtä soittoa että nyt pois ennenku jalat katkeaa. No, ei katkennu. Tällä kertaa. Se tästä olis vielä puuttunu.

Tänään sitten ulkoiltiinkin turvallisemmassa maastossa. Ilta (jonka pitäis poikia ihan näinä päivinä) pötkähti makaamaan keskelle tietä. Toivottavasti sieltä ei löydy vasikkaa iltapäivällä....