Lehmän sisällä

 Ihan ensin saat arvata kaks kertaa onko nää viereisen kuvan vasikat langan a)oikealla vai b)väärällä puolella? ***tu****ana todellakin väärällä. Vaihdoin paimenen, kiristelin langat, vaihdoin uuden rautalangan ja tällä hetkellä on menossa kolmas päivä kun ne on omalla laitumellaan. Mutta en todellakaan tuulettele vielä. Maailmanlopun Mamban sanoin: Vielä on kesää jäljellä. Valitettavasti myös aikaa keksiä uusia keinoja päästä sinne puolelle missä se ruoho on ilmeisesti todella paljon vihreämpää. Näiden vasikoiden lisäksi nämä iloiset kesämyrskyt on vähän koetelleet myös vasikoiden katosta. Se on sellainen vanha "autotalli", metallikehikko ja pressu päällä että on kunnon sateensuoja. Itsehän en saa sitä liikautettua metriäkään ilman apuvoimia mutta näkyis helposti nostavan tollanen kymmenen metriä sekunnissa hujuttava pohjoistuuli sen ilmaan. Tänään meinaan huomasin että se on siirtynyt valehtelematta kymmenen metriä eilisen tuulen ansiosta. Toivoin vaan salaa mielessäni että kaikki viis vasikkaa ei ois silloin ollut siellä sateensuojassa. Mahtaa jengi ihmetellä kun yhtäkkiä häviää katto pään päältä ku paremmassaki trooppisessa myrskyssä. Mutta sitten siihen mistä halusin kirjottaa. Toi meidän Ilo Iloinen on tähän päivään mennessä sponsoroinut kunnallista eläinlääkäriä noin tonnin edestä ja alkaa kieltämättä olla vähän huumori vähissä kun ensin tyyppi lopettaa lypsyn kesken kauden ja sitten kun se vasikka sieltä vihdoin saadaan pihalle niin päästään taas soittamaan vanhaan tuttuun SOS-numeroon. Ihan säkällä huomasin että se jätti väkirehuannoksensa syömättä. Välillä joku saattaa kranttuilla jos ei seassa ole tarpeeksi jotain herkkua mutta Ilo on kyllä erittäin tunnettu siitä että syö vaikka kasan paskaa jos se tarjoillaan nätissä ämpärissä. Niinpä siinä vähän alko hälyytyskellot soida. Todella poikkeuksellisesti tämä tapahtui eräänä torstaiaamulla, eikä esimerkiksi lauantai-iltana klo 22 jolloin valtaosa lehmistä saa jonkun ebolan ja haluaa väkisin kuolla. Eli pystyin soittamaan lekurin paikalle vallan arkitaksalla! No, tuli ja totesi että kilisee. Siis stetoskoopilla kuunnellessa ja naputellessa kuuluu kilisevä ääni. Tapahtuu yleensä poikimisen jälkeen kun lehmän sisään tulee ylimääräistä "tilaa", eli kun niitä mahojahan lehmillä riittää niin ne on käytännössä menny väärään järjestykseen. Pötsin paikalle on siis ilmestynyt juoksutusmaha, yleensä täynnä ilmaa. Mahtaa olla vinkeä olo. Tämähän on allekirjoittaneen historiassa jo toinen kerta kun pääsen avustavaksi kirurgiksi vastaavaan leikkaukseen. Edellinen leikkaus oli aika julmaa katsottavaa kun kylkeen tehtiin käden mentävä aukko ja siitä vaan alettiin mylläämään lehmän sisällä että mikä on mikäkin sisäelin ja missä kohdassa sen kuuluu olla. Nykyään kuulemma leikkaus tehdään tähystyksenä, ja se sovittiin sitten seuraavalle päivälle. Leikkaavan eläinlääkäri Tarun mukaan tuli myös yksi opiskelija sekä diagnoosin tehnyt eläinlääkäri, koska ei ollut vielä koskaan tehnyt tähystysleikkausta. Saatiin siis pystyyn opetusnavetta samalla! Ite leikkaus oli taas kyllä sellanen "enpä ois uskonu että tästä itseni löydän" -hetki. Rauhotus ja kipulääke ja kunnon puudutus (jota Ilo tosin vastusti melko livakoilla potkuilla tajuamatta että ilman niitä piikkejä elämä vois olla aika paljon epämiellyttävämpää) ja sitten kolme reikää elikkoon. Kaks kylkeen ja yks vatsan alle. En ees siinä kohtaa uskaltanu kysyä että miten toi alimmainen reikä mihinkään liittyy.

Lankaa kiinni neulaan 

Kukkuu!

Reikiä siis elikko täyteen ja sitten niihin käytiin survomaan erinäköisiä instrumentteja. Tässä vaiheessa pääsin opiskelevien eläinlääkäreiden siivellä kurkkaamaan miltä siellä lehmän sisällä oikein näyttää. Jotenkin jäätävä ajatus että siinä me vaan ollaan metrisellä putkella Ilo -paran sisuskaluissa. Jännältähän siellä näytti, ja etenkin siinä vaiheessa kun päästettiin ylimääräinen kaasu pois. Kuulu muuten semmonen suhina että ei ihme jos on pikkusen toi syöminen ahistanu. Samalla sain kattoa miltä näyttää kun se juoksutusmaha laskee oikealle paikalle ja pötsi nousee takas omalle paikalleen. Huhhui. On taas lapsenlapsille kertomista. Sitten seuraskin se jännä osuus. Ja selvis sen vatsanalusreijän tarkoitus. Tollaseen metriseen putkeen tungettiin neula ja siihen kiinni lanka. Siitä sitten koko härveli eläimen sisään ja etsimään sitä mahan alle tehtyä reikää. En muuten enää ihmettele miks tätä hommaa varten pitää käydä viis vuotta eläinlääkistä. Ois meinaan saattanu allekirjoittanut vedellä samalla langalla kiinni aortan ja maksan ja pari pääskystä vielä navetan räystäältäkin. Mutta niin se vaan sujahti kaikkineen päivineen oikeasta reijästä ja taas oli maha oikealla paikalla ja pysyy. Tätä kirjottaessa (joku ihmeellinen blogimasennus, ei näitä kuitenkaan kukaan lue ja titityy) Ilo käy ja kukkuu ihan ku ennenki. Toki se tarvitsi siihen kuitenkin sitten viiden päivän antibioottikuurin ja tupla varoajan, mutta nyt jo menee maitoa tankkiin että soi.

Jotta ei ihan vielä tuuleteltais niin sain toki kutsua myös tänään eläinlääkärin paikalle. Oon ohikulkiessani ihmetelly miksi Kirsikka -parka kuolaa. Mutta eipä sitten oo käyny mielessä kurkata sinne suuhun. Riinapa olikin kurkannu ja siellähän oli vastassa sellanen episodi että huhhuh. Alakerran kulmahammas on jotenkin hangannut ientä ja huulta niin että sen eläinparan suu saattaa olla aika kipeä. Ei oo ihme jos ei oikein oo laitumella ruoka maistunut. Kirsikka vaan kun ei oo vielä älynnyt että myös jauho ja valkuainen on syötävää, niin kukaan ei ole osannut päätellä että sillä olis joku vikana kun jättää muutenkin ruokansa syömättä. Että tänään sitten toimin avustavana lehmähammaslääkärinä. Onneks vettä sataa ku esterin persiistä niin on melko joutava päivä viettää navetassa. Että palaillaan taas kun Kirsikka on todennäköisesti yhtä hammasta köyhempi....

Päivä jolloin ei satanut vettä. Ei, se ei ole kuollut.