Maitotilan lapset

 Ootko koskaan miettiny että pitäisit jatkuvasti omissa töissä lapsia mukana? Siis jos olet ihan ns. normaalissa työssä etkä tällaisessa maatalobusineksessa? Siis ihan vauvasta saakka siihen asti kun ne menee eskariin ja on jumalan kiitos puoli päivää poissa? Veisit palaveriin ja toivoisit hartaasti että ne ei mee haukkumaan sitä sihteeri Pirkon leipomaa viineriä tai kaivele haarojaan pomon edessä? Tai tee niskapaskaa kun sulla on joku astetta tärkeämpi powerpoint-esitys menossa? Niinpä. 

Maatilojen mukulat on varmaan pääsääntöisesti enemmän kotihoidossa kuin päiväkodissa. Ite koitin päiväkotia vuoden ja totesin että ensinnäkin ajoin enemmän kun etelässä asuessani ja asuin sentään Riihimäellä. Ajoin 69km/suunta Helsinkiin jokainen arkipäivä kymmenen vuotta. Kun laitoin nää päiväkotiin, tajusin että ajan 140km päivässä koska lähimpään päiväkotiin on puolen tunnin matka ja talli missä armas hevoni sijaitsee on täysin päinvastaisessa suunnassa. Että ei näin. Ja sitten ne ajat. Kun aamulla lypsylle ois hiivittävä tossa kuuden maissa. Aika harva päiväkoti aukeaa puoli kuusi, saati sitten että raahaisin näitä lapsia sinne siihen aikaan. Sitten päivällä saattaakin olla joku tunti niin että niiden kans ehtis ollakin kunnes kolmen-neljän maissa mennään taas navetalle. Siellä sitten lipsahtaakin helposti melkein seiskaan. Että pidänkö tyttöjä päiväkodissa sen 14h päivässä vai kahdessa eri pätkässä vai niin että joku vie ne aamulla ja hakee ne iltapäivällä ja itse ehdin nähdä niitä illalla vajaan tunnin ennen nukkumaanmenoa….? Joten meidän lapset on kotona. Mistä pääseekin kätevästi aiheeseen kaksi uhmaikäistä lasta maitotilan arjessa.

Tällä hetkellähän elämme tilanteessa jossa mies ajaa työkseen ralliautoa, navetalla on maanantaista perjantaihin työntekijä ja viikonloput + lomat hoidetaan itse. Eli melko autuaassa sikäli että en tiedä yhtään tilaa jossa tämä olisi mahdollista ilman lottovoittoa. Eikä nyt todellakaan kannata kuvitella että tässä rahassa ryvettäis mekään, tässä jokainen tahollaan suorittaa jo aikamoista uhriutumista että mies sais toteuttaa itseään ja unelmiaan. Joku ***tumainen ja katkera vaimohan saattas ajatella että millonkohan se oma vuoro sitten tulee… No mutta aiheeseen.

Aamulla siis työntekijämme Riina on ensimmäisenä navetalla, ilmoittaa kiimat sun muut ajankohtaiset hommat siinä vaiheessa kun päivänpaiste ykkösen kans vedetään puuroa naamariin. Päivänpaiste kakkosen elämähän menee aivan persiilleen jos joutuu nousemaan ennen kahdeksaa. Vastaavastihan ykkönen nousee joka ikinen aamu puoli kuudelta. Sitten jos navetalla on joku isompi hässäkkä, poikiminen tai kilipäisen hiehon lypsy eikä anoppia kehtaa häiritä tai jos tämä sattuu viikonloppuun että Riina ei olekaan töissä. Alkaa järjetön sompailu kun pitää saada pennut navetalle mukaan kun kahta nelivuotiasta ei oikein viitsi itekseen kotiin jättää. Päivänpaiste ykkösellä on harvinaisen hankala vaihe elämässä. Yhteenkään asiaan ei voi sanoa että joo, kyllä se äiti käy tai tottakai voin lähteä heti navetalle enkä esimerkiksi tunnin päästä kun oon ensin opetellut lukemaan ja kirjottamaan ja tekemään parit lujuuslaskelmat. Kun sanot että nyt, alkaa infernaalinen huuto ja kiukuttelu ja neiti istuu suu mutrussa ja kädet puuskassa sohvan nurkassa. Samaan aikaan kakkonen venyttelee sängyssä ja haluaa että äiti kantaa hänet vessaan. Sitten onkin kylmä ja pitää saada vaatteet. Mutta mitkä. Ensin tapellaan tunti siitä miksi Frozen-rimpsumekko ei ole oikea asuste navetalle missä paska lentää melko taajaan ja lehmät tykkää maistella kaikkea epämääräistä kahden euron sifonkia.

Lopulta järjettömän taistelun jälkeen löytyy joku siedettävä paita ja pyykkikorista vedetään viikon päällä olleet Frozen-housut takaisin jalkaan, taas. Ykkönen on tällä välin unohtanut mököttämisen ja palannut takaisin kemiallisten kaavojen pariin ja tajuat että ei MITÄÄN saumaa saada sitä irti ilman huutoa. Kakkonen seisoo keskellä tuvan lattiaa pysähtyneenä Sanni Sateenkaaren eteen vaikka oot sata kertaa kehottanu laittamaan sukat jalkaan ja kysyny mitä aamiaista sais olla. Ruokavatulointi kestääkin sitten seuraavan vartin. Mikään ei kelpaa ja leipä on kylmää, mehu on väärää ja jogurtti olis pitäny laittaa ENNEN muroja. Kakkonen vetää huutoitkua pöydässä. Tässä vaiheessa ykkönen tajuaa että sillä on taas nälkä ja tulee takaisin aamiaispöytään.

Lopulta saat pennut (siis rakkaat lapset) jotenkin ruokittua ja ulos ovesta ja navettaan. Ainut suht turvallinen paikka navetassa on ruokintapöytä, Kakkonen lensi kerran kaaressa takaraivolleen betoniin kun hieho päätti ettei tykkääkään lapsista. Sen jälkeen ovat opetelleet melko tarkkaan sen kenen lehmän kanssa voi seurustella ja kenen ei. Itse koitan tässä vaiheessa säätää siellä missä apua tarvitaan mutta sen keskeyttää jatkuvasti tappelu siitä miksi siskolla on pinkki harava ja itsellä sininen tai miksi sisko sai antaa Myrtille jauhoja vaikka minä halusin. Ja se kysymysten määrä mikä tulee kahdesta nelivuotiaasta. 

-Äiti, kenen vasikka Onneli on? 

-Öööö, en muista. Ehkä Myrtin. 

-Äiti, tuleeko tänään siementäjä? 

-Ei tule. 

-Miksei? 

-No kun ei ole kukaan kiimassa. 

-Miksei ole? 

-No kun ne kiimat nyt tulee niinku ne tulee, tänään ei ole. 

-Äiti. Onko Kinkeri taivaassa? 

-On. 

-Äiti, miksi Kinkeri on taivaassa? 

-Nokun Kinkeri tuli kipeäksi. (Tässä vaiheessa ykkösen silmä kostuu) 

-Äiti, mulla on ikävä Matti-kissaa! 

-Tiedän, rakas. Äitilläkin on. (Vaikka ei oikeasti juuri ole. Se kissa vihas mua). 

Ja näin jatketaan kunnes tulee aika laittaa lehmät aamulypsyltä pihalle. 

-Äitiiii!!! Älä jätä!! (Kävelen kaksi metriä edellä) 

-Äitiiii!! Mä haluan nähdä kun lehmät menee ulos! 

-No, mene ulos katsomaan! 

-En mä halua yksin! 

-Ota sisko mukaan. Johon sisko vastaa; 

-En halua, haluan mennä leikkimökkiin! Ja haluan että äiti tulee.

No äidillä on tässä sata hommaa tekemättä kun olen viimeisen tunnin vastannu pääasiassa kysymyksiin. Kakkonen itkee lohduttomasti lattitalla koska hänet on hylätty kahden metrin päähän äidistä. Toivuttuaan järkytyksestä kakkonen ilmoittaa kirkkaalla äänellä: Mulla on NÄÄKÄ!!! (Aamiainen nautittiin tunti sitten). Ja tässä vaiheessa ollaan siis päästy aamuyhdeksään. Tämän jälkeen yleensä bonuksena on vielä karanneet hiehot, eläinlääkärin käynti tai esimerkiksi joku traktorihomma mikä ois vaan niinkun hoidettava. Että ei kukaan tietäis hyvää au pairia joka tykkäis eläimistä ja lapsista??