No vasikka No cry

Härökin tykkäs Ryhmä Hausta.

Meillä on ollu navetalla seesteistä. Niin seesteistä että kun soitin hevosasioihin konsultaatiota niin eläinlääkäri kysyi että mikä hitto teillä on kun ei oo tarttenu käydä kertaakaan?! Syykin selvis kun jaksoi vähän ajatella; Meillä oli harkittu poikimistauko sydäntalven ajan. Viime tammikuussa oli meinaan melko kylmät kelit, kolme viikkoa -30. Ei oo mitenkään älyttömän kivaa kenellekään se poikiminen sillon, vasikka jäätyy kalikaksi sen siliän tien kun reijästä pihalle pääsee, poijittaja puolestaan haluais mennä sinne reikään sisälle lämpimän toivossa. Mutta autas kun tää poikimistauko loppui ja alkoi puhaltaa vasikkaa senkin edestä. Leona aloitti tekemällä sievän tytön ja toki kävi soluttamaan samoin tein, eli maito on ns. kuraa millon mistäkin neljänneksestä. Ja humoristina se toki vaihtaa sitä neljännestä ihan vaan kostoksi lypsyjen välissäkin. Likka poiki seuraavaksi tomeran tytön myös, sen kanssa sentään selvittiin ilman isompia ongelmia. Sitten maailmanlopun Irkku. Olin aivan satavarma että se vedetään jalat edellä navetasta suoraan Honkajoelle koska Irkku on todella ollut ruoka-aikaan paikalla. Se onnistuu jotenkin aina pöllimään toistenkin eväät ja se myös näkyi sanalla sanoen melko vahvasti rouvan ympärysmitassa. Kun lehmä sattuu olemaan noin 100kg ylipainoinen poikiessaan, sen todennäköisyys saada poikimahalvaus on noin 100% näin oman kokemuksen mukaan. Kyllähän se Irkkukin sitten alkoi sitä vasikkaa lopulta tehdä. Sorkat näky hanurista ja tyyppi huutaa vastapäisessä karsinassa olevan vasikan perään. Neropatti. Et jos vaikka kurkkaisit omaan toosaan. Mutta ei. Joten naapurin Joke ja eläinlääkäri paikalle supistusten lukumäärän ollessa tasan nolla. Kalkkia ja oksitosiinia saatuaan Irkkukin vähän hitaan sorttisena ay:nä tajus että jumankegga, muahan kiristää joku persiissä, paskako se on kovalle menny? Alkoihan se työntää sitä tottakai perätilassa olevaa lihavasikkaa pihalle. Itse olin jossain järkyttävässä mahapöpössä joten keskityin seisomaan kippurassa, pitämään häntää ja antamaan huonoja ohjeita vetäjille. Tottakai se vasikka-polonen oli ehtinyt kuolla kun prosessi kesti about kaksi tuntia joista viimeinen vartti meni siihen että neljästä osallisesta kolme teki jotain asian edistämiseksi, lehmä mukaan lukien. No, Irkku toki sai tästä kaikesta 42 -asteen kuumeen ja joutui penisiliinikuurille.

Miten niin mä olen väärällä puolella aitaa?

Seuraavana oli vuorossa Laakeri. Tytöt on viime aikoina innostunu jostain syystä ihan järkyttävän paljon navettahommista ja halusivat ehdottomasti nähdä kun Laakeri tekee vasikan. No, joskushan sen on selvittävä heillekin mistä se vasikka tulee, joten eikun tytöt mukaan. Siellä ne sitten jännityksellä tuijotti silmät lautasellaan lehmän pyllystä pilkottavia sorkkia kunnes jouduin puoliväkisin hilaamaan ne toimistoon kun Laakeri-parka ei yleisömeren hihkuessa uskaltanut panna maate. Toimistosta sitten katottiin että kohta se varmaan menee makaamaan ja saadaan vasikka pihalle. Mutta paskanmarjat. Reilukerholainen mölähti pari kertaa ja pullautti vasikka-paran suoraan turpa edellä lattiaan. Kuivituksesta huolimatta kaverin nenä oli ottanu pienen osuman ja tytöt olivat syystäkin erittäin närkästyneitä Laakeriin. Illalla toki aiheesta riitti juttua ja moneen kertaan kerrattiin mistä kukakin on syntynyt. Kovaan ääneen selvitettiin myös kuinka he ovat tulleet äitin mahasta ja muiden vauvat sitten.... No. Täytyy vaan antaa pölyn laskeutua ennenkuin mennään seuraavan kerran kenenkään vauvaa katsomaan.

Au.

Ja sitten Humeli. Lehmä josta sais oman bloginsa joskus, mutta ehkä sitten jos ja kun Honkajoki sen noutaa. Humeli on tunnettu sangen mulkusta luonteestaan. On vasikoistaan äärimmäisen vihainen eikä todella kannata jäädä ahtaisiin väleihin tän muulin kanssa. Pelkäsin vähän etukäteen että jos ongelmia tulee niin se on moro. Kerran oli polkassu vetimensä ja sitä lypsäessä tuli kyllä mieleen useampaankin kertaan että tarttis varmaan joskus tehdä testamentti.

Itse poikiminen meni anopin turvallisessa vahdissa hyvin. Utareliivit pirulaiset vaan oli liian pienet mutta sovittiin että käydään heti aamusta ostamassa isompi koko. No se heti ei ihan riittänyt kun anoppi soitti navetalta että nyt on yksi vedin sen näköinen että eikun taas eläinlääkärin piipaa-auto paikalle. Kylmä hiki päällä jo mietin että mitähän hemmettiä sille tehdään jos tilanne on niin paha kun miltä se kuulosti. Erittäin vahvassa päiväkännissä just just saatiin kolmeen naiseen tikattua vedin ja pistettyä eka antibiootti. Toisen antibiootin Riina sai pistettyä mutta meni se viis neulaa ja pari ruiskua. Seuraavana iltana menin kaveriksi pistämään, laitettiin Humeli karsinan laitaa vasten narulla ja vedettiin varoiksi pari kierrosta narua sen takajalankin ympärille. Tuloksena erittäin mojovat mustelmat allekirjoittaneen reidessä eikä hajuakaan miten se sen teki. Tästä kimpaantuneena päätettiin että olkoon, kukaan ei itteensä tapa tän eläimen takia. Kaikki näyttikin menevän ihan ok kun vetimeen ensin helvetinmoisen rodeon ja kahden potkuraudan päätteeksi sai kanyylin, se tyhjeni ihan hyvin ja haavakin näytti suht hyvältä.

Eilen sitten lomittaja huikkas navetalta että tuus kattomaan, Humeli vapisee. Samoin tein hakemaan kuumemittaria ja kappas, 40,5. Jalka ei kuitenkaan niin paljon tärissy ettei sillä olis pystynyt tekemään mustelmaa toiseen reiteen. Tässä vaiheessa voin sanoa että alkoi jo vilkkua mielessä kirvesmurha. Mutta koska sattumoisin olen kammottavan eläinrakas, lähdin kiltisti kaivamaan sille vilttiä päälle ja lomittaja antoi särkylääkettä naamariin. Soitto päivystävälle vähän varmisti sen mitä itekin ajattelin että jos ei hoito kelpaa niin nappi otsaan. Illalla olin jo lapsille alustanut että Humeli taitaa lähteä huomenna Jepan ja Kinkerin ja Herban seuraksi tonne yläilmoihin, ja ne parkui krokotiilin kyyneliä. Ihan en tajua miksi koska Humeli on kerran lennättänyt toisen tytöistä pari metriä pitkin ruokintapöytää ja toisen kerran pelastin toisen tytöistä melko varmalta sairaalareissulta kun Humeli oli karattuaan juoksemassa suoraan yli. Mutta onhan se aina ollut tossa vaikka mulkun vikaa onkin. Aamulla pidettiin kahvipöydässä gallup aiheesta Humeli, ja tämän tuloksena Humeli seisoo edelleen kiltisti navetassa odottamassa mihin sen olo kääntyy vai kääntyykö.

Niin ja mainitsinko että Lettu oli päättänyt poikia viime yönä parteen. Olihan sillä määräkin huomenna, mutta ei kyllä ollut illalla pätkääkään poikivan näköinen ja tällä kertaa sen sentään näki kaksi ihmistä joilla on noin 20 vuotta enemmän kokemusta näistä eläimistä ku mulla. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, vasikkaa oli nuoltu useamman lehmän toimesta eikä se ollut edes onnistunut saamaan jalkaa paskaritilän väliin.

No, vähän rönsyilleestä aiheesta ja kuluneesta kuukaudesta lopputulemana ehdotin tilan omistajalle että vaihdetaan tuotantosuuntaa lampaisiin. Ei vieroitustuskaa kenellekään, ei tenniskyynärpäätä lypsystä ja isona bonuksena pienempi elopaino jos joutuu painimaan antibioottien kanssa. Isännälle lähetin oheisen kuvan ja ehdotin että jos sittenkin näitä, vastaus tuli noin sekunnissa ja sisälsi kaksi kirjainta. Ilonpilaaja.